Tänään sain vihdoinkin
odottamiani ilouutisia. Kaikki paperini ovat kunnossa ja voin aloittaa työt
maanantaina. Kyseessä on kaupungin ainoa hotelli ja aloitan siellä osa-aikaisen
siivoojan töissä. Vaikka palkka ei olekkaan mikään kaikista mahtavin ja
työtunnit jäävät vähäisiksi niin olen todella innoissani. Pankkitilini saldon
laskeminen kun on saatava pysähtymään.
Se täytyy kyllä
myöntää että työnhaku ei ole ollut helppoa. Ei sitten yhtään. Tähän mennessä
olen tehnyt töitä Meksikolaisen ja hollantilaisen ravintolan yhdistelmässä,
jossa palkka oli 6e/tunti. Työnkuvaani kuului joko baarin takana työskentely
jolloin valmistin juomia ja jälkiruokia tarjoilijoille jotka veivät ne sitten
pöytiin. Yhden vuoron tein myös salin puolella jossa kannoin juomia ja ruokia
pöytiin sekä siivosin pöytiä asiakkaiden jäljiltä. Tietenkin ajaudun välillä ottamaan
myös juomatilauksia ja tekemään muutakin vaikkei se työnkuvaan kuulunutkaan.
Joskus sille tarjoilijan taustalleen vain ei voi mitään. Vielä huomenna olisi
tarkoitus tässä ravintolassa yksi vuoro heittää ja sitten se olisi ohitse.
Toinen työpaikkani oli
taimitarhalla. Pyöräilyä tuli päivässä yhteensä 25km ja yleensä työpäivään
matkoineen tuhrautui 12h. Työnkuvaani kuului taimien tökkiminen multaan
pienessä huoneessa missä ilmanvaihto ei pelannut ja työkavereina minulla oli 10
englannin kielentaidotonta puolalaisnaista. Melkein kokonaiset neljä päivää
jaksoin vaikka melkein joka ilta itkin kipeitä lihaksiani ja sitä pahoinvointia
jonka huoneen ilma minulle tuotti. Vasta torstaina kun meinasin pyörtyä moneen
otteeseen niin puolalaiset taluttivat minut ainoan englanninkielen taitoisen
henkilön luokse ja hetken levättyäni otin lopputilin. Itse en ainakaan ole
valmis uhraamaan terveyttäni edes unelmani tähden.
Kun sitten uusi pomoni
varoitteli siitä miten siivoojan työ on raskasta minun olisi tehnyt mieli
nauraa. Suomessa työskentelin välillä siivoojana sairaalassa, joten osaan jo
odottaa millaista työ tulee olemaan. Hotellissa siivotessa ei kuitenkaan
tarvitse pelätä että saat sairaalabakteerin tai muun vakavan taudin, vaikka
myönnän etten tule olemaan innoissani jos löydän jostain verta tai jotain
vastaavaa.
Kuvia tulen lisäämään
blogiini kun vain löydän kamerani jostain täältä muuttolaatikoiden keskeltä.
Jään kyllä ilo mielin seuraamaan sun blogia! Kirjotat tosi hyvin ja kunhan kameran löydät nii paranee varmasti.
VastaaPoista