Unenomaisuutta

Nyt kun mietin näitä reilua kahta kuukautta mitä olen täällä asunut, niin ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on se unenomaisuus. Minusta tuntuu että olen vasta hiljalleen tajunnut sen kuinka todellista tämä kaikki on. Aluksi kaikki tuntui enemmänkin lomalta ja en meinannut millään uskoa että olen oikeasti muuttanut tänne. Nyt kun suurimmat asiat rupeavat olemaan järjestyksessä kuten työt, sairasvakuutus, pankkitili ja monen monta kaupungintalo vierailua, alan hiljalleen ymmärtämään sen että olen jäämässä tänne. Se että aluksi tunsin olevani taas vain lomailemassa täällä toi ongelmia esimerkiksi rahan käytön kanssa. Toiseen maahan muuton jälkeen kun ei oikein olisi rahaa ravintolassa käymiseen ja vaatteiden ostoon. En minä satoja ylimääräisiä euroja tuhlannut mutta liikaa silti ainakin omasta mielestäni. Nyt täytyykin sitten säästää senkin edestä ja valitettavasti lainaamaan myös vähän rahaa. Säästöni ei vain riittäneet kaikkiin ylimääräisiin menoihin samaan aikaan kuten sairasvakuutukseen monelta kuukaudelta ja takuuvuokraan. Toivon pääseväni omilleni pian ja pystyväni maksamaan velkani takaisin. Velkaisena oleminen kun ei ole ainakaan omaan mieleeni. Se tuo aina tietynlaisen huonon omantunnon ja epäonnistumisen tunteen.

 Tässä muutama kuva viime viikonloppuiselta reissulta rannalle, joka ei kyllä yhtään vähentänyt loman tuntua. Makaaminen aurinkovarjon alla 35 asteen helteessä ja välillä pulahdus mereen, se on sitä elämää.

Jostain syystä en pysty kirjoittamaan kommentteja blogiini tai ne eivät näy ainakaan minulle itselleni. Kiitos kuitenkin kauheasti kommenteista ja on mukava kuulla että tästä saattaa olla jollekulle jopa hyötyäkin.