Jalkapallo huumaa

Tänään olisi luvassa hollantilaisittain todella jännittävä päivä kun selviää päästäänkö jalkapallofinaaliin. Luulin aina että jääkiekko on kova juttu Suomessa, mutta nyt olen huomannut ettei se vedä millään tavalla vertoja jalkapallon fanitukseen täällä. Joka paikka on koristeltu Hollannin lipuilla, ihmiset pukeutuvat oranssiin, kaikkialla on WK-tarjouksia ja jalkapallopeli on pätevä syy töistä pois jäämiseen. Olen yrittänyt pasta mukaan tähän human vaikken ole edes jääkiekosta koskaan innostunut. Lopputuloksena sitten se että yhtään peliä en ole nukahtamatta loppuun katsonut. Rankkarit(tai miksi niitä nyt kutsutaan) Costa Ricaa vastaan menivät torkkuen. Poikaystäväni ruvettua huutamaan älysin että voitto tuli kotiin. Suuri tavoitteeni on siis yrittää katsoa tänään koko peli Hollanti vastaan Argentiina. Jos nyt ihmeiden ihme tapahtuisi ja Hollanti jotenkin kykenisi maailmanmestaruuden voittamaan niin kuulemma sitä pitää sitten Amsterdamiin lähteä juhlimaan. 

  

Viime  viikonloppu oli muutenkin aika jännittävä mistä voin syyttää sunnuntaista illallista poikaystävän vanhempien kanssa. Pitkän kakistelun ja jännittämisen jälkeen saatiin kerrottua uutinen: Olemme etsimässä yhteistä asuntoa tästä kaupungista. Vaikka tätä kahden asunnon välillä kulkemista ei olekkaan kestänyt kuin viikon verran niin jo nyt huomaa ettei siitä mitään tule. Yksin nukkuminen ei vain enää tulisi kysymykseenkään. Tuntuu että olen nyt löytänyt sen ihmisen jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Se että piti näin kauaksi matkustaa löytääkseen hänet tietenkin tekee asioista monimutkaisempia, enkä ole olettamassa että tämä tulisi olemaan helppoa, mutta joskus pitää seurata sydäntään niin kuluneelta kuin se kuulostaakin. Nyt vain tuntuu että tämä on ainut oikea ja luonnollinen valinta. Tietenkin asunnon metsästämiseen tulee menemään aikaa koska täällä se ei ole ihan niin yksinkertaista. Poikaystäväni on kuitenkin ollut jo kolme vuotta kirjoilla palvelussa jonka kautta pystyy vuokraamaan halvalla asuntoja, joten mahdollisuudet asunnon saamiseksi ovat aika hyvät. Nyt pitäisi kuitenkin ensiksi tehdä koti tähän asuntoon ja tutustua kämppäkavereihini. Jotenkin vain motivaatio ei ole ihan huipussaan. 

Pitää kuitenkin palata tuohon poikaystäväni vanhempien reaktioihin. En ole koskaan nähnyt hänen aina sanavalmista isäänsä niin hämmästyneenä ja sanattomana. Koko mies meni ihan punaiseksi ja tarvitsi aikaa ennen kuin sai muodostettua yhtään järkevää lausetta. Siinä sai itsekkin tulisilla hiilillä istua, koska kummallakaan meistä ei ollut mitään hajua että millaisen reaktion tulemme uutisella saamaan aikaan. Minusta tuntuu että hän on hiljalleen ruvennut tottumaan ajatukseen vaikka huomaankin saavani enemmän kiusantekoa kuin tavallisesti, mutta ainakin hän puhuu taas. Tuleva avoppini taas tuntui olevan todella innoissaan ja olemme saaneetkin jo kukkia ja onnittelukortin vaikka asuntoakaan ei vielä ole.