Iloisia uutisia

Tänään sain vihdoinkin odottamiani ilouutisia. Kaikki paperini ovat kunnossa ja voin aloittaa työt maanantaina. Kyseessä on kaupungin ainoa hotelli ja aloitan siellä osa-aikaisen siivoojan töissä. Vaikka palkka ei olekkaan mikään kaikista mahtavin ja työtunnit jäävät vähäisiksi niin olen todella innoissani. Pankkitilini saldon laskeminen kun on saatava pysähtymään. 

Se täytyy kyllä myöntää että työnhaku ei ole ollut helppoa. Ei sitten yhtään. Tähän mennessä olen tehnyt töitä Meksikolaisen ja hollantilaisen ravintolan yhdistelmässä, jossa palkka oli 6e/tunti. Työnkuvaani kuului joko baarin takana työskentely jolloin valmistin juomia ja jälkiruokia tarjoilijoille jotka veivät ne sitten pöytiin. Yhden vuoron tein myös salin puolella jossa kannoin juomia ja ruokia pöytiin sekä siivosin pöytiä asiakkaiden jäljiltä. Tietenkin ajaudun välillä ottamaan myös juomatilauksia ja tekemään muutakin vaikkei se työnkuvaan kuulunutkaan. Joskus sille tarjoilijan taustalleen vain ei voi mitään. Vielä huomenna olisi tarkoitus tässä ravintolassa yksi vuoro heittää ja sitten se olisi ohitse.

Toinen työpaikkani oli taimitarhalla. Pyöräilyä tuli päivässä yhteensä 25km ja yleensä työpäivään matkoineen tuhrautui 12h. Työnkuvaani kuului taimien tökkiminen multaan pienessä huoneessa missä ilmanvaihto ei pelannut ja työkavereina minulla oli 10 englannin kielentaidotonta puolalaisnaista. Melkein kokonaiset neljä päivää jaksoin vaikka melkein joka ilta itkin kipeitä lihaksiani ja sitä pahoinvointia jonka huoneen ilma minulle tuotti. Vasta torstaina kun meinasin pyörtyä moneen otteeseen niin puolalaiset taluttivat minut ainoan englanninkielen taitoisen henkilön luokse ja hetken levättyäni otin lopputilin. Itse en ainakaan ole valmis uhraamaan terveyttäni edes unelmani tähden. 

Kun sitten uusi pomoni varoitteli siitä miten siivoojan työ on raskasta minun olisi tehnyt mieli nauraa. Suomessa työskentelin välillä siivoojana sairaalassa, joten osaan jo odottaa millaista työ tulee olemaan. Hotellissa siivotessa ei kuitenkaan tarvitse pelätä että saat sairaalabakteerin tai muun vakavan taudin, vaikka myönnän etten tule olemaan innoissani jos löydän jostain verta tai jotain vastaavaa.

Kuvia tulen lisäämään blogiini kun vain löydän kamerani jostain täältä muuttolaatikoiden keskeltä.

Alkusanoja

Tarkoitukseni olisi kirjoitella melko tuoreesta elämän muutoksestani eli muutosta Hollantiin. Ja siitä miltä elämä täällä Hollannissa näyttäytyy savolaistytön silmiin.

16.5.2014 – Tämä päivämäärä muistuttaa minua suuresta muutoksesta. Tuona aamuna odottelin junaa pienen savolaiskaupungin asemalla. Mukanani minulla oli kannettava tietokone sekä kaksi matkalaukkua. Edessäni näin vain suuren tyhjän aukon. Olin odottanut tuota päivää kauan. Laskenut viikkoja ja päiviä tuohon suureen h-hetkeen.  Kun juna lipui asemalle halasin minua saattamaan tullutta tätiäni tiukasti ja nousin junaan haikeutta ja intoa puhkuen. Viimeiset kuukaudet olin odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa ja kun se vihdoin tuli olo oli jotenkin tyhjä ja turta. Mikä saattoi johtua myös orastavasta flunssasta jonka olin onnistunut kehittelemään.

Nyt kun jälkeen päin mietin tuota päivää ja päiviä ennen sitä niin pistää mietityttämään että minkä takia ne haikeat ja pelottavat ajatukset piti aina salata. Muille ihmisille koitin puhua vain muuton positiivisista puolista, mutta epäilykseni salasin. En tietenkään halunnut että kukaan huolestuu turhaan. Olen päättänyt pärjätä täällä ja sitten mennäänkin vaikka läpi sen kuuluisan harmaaan kiven. 

Nyt olen oppinut myöntämään sen että ei elämä helppoa täällä ole ja koti-ikävä on välillä valtava. Silti haluan asua täällä, oppia kielen ja tulla osaksi kulttuuria. Asiaan taitaa kyllä vahvasti vaikuttaa hollantilainen poikaystäväni. Ilman hanta tämä olisi paljon hankalampaa.  Täytyy kyllä nostaa hattua niille jotka ulkomaille muuttavat ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Itselle kun vieläkin tuottaa ongelmia perusasiat kuten supermarketissa käyminen. Silloin on paljon helpompaa kuin on joku joka kertoo sinulle mihin kauppaan kannattaa mennä, mitä haluamasi tuotteet ovat paikallisella kielellä ja minkälaisessa pakkauksessa se mahdollisesti on. Kaupan henkilökunnalta kysyminen on yleensä ihan tyhjän kanssa varsinkin jos vähän erikoisempi tuote on kyseessä. He vain pomppottavat henkilön luota toiselle ja välttämättä et silti löydä etsimääsi.